strategia-tunnuskuvaSome-strategia, markkinointistrategia, yrityksen strategia… tekisikö sinunkin mielesi sanoa, että lopettakaa kiroileminen?

Olen ollut huomaavinani, että kuten aiemmin blogissa mainitut prosessit, myös sana strategia ei meinaa millään istua pienten toimijoiden eli taviksien suuhun. Siinä on sellainen korporaatioklangi, vaikka todellisuudessa kyse on Pidemmän Aikavälin Tavoitteellisesta Suunnitelmasta Jossa On Useampi Liikkuva Osa.

Strategia on vain lyhennelmä siitä, ja tuttuna terminä helpompi muistaa kuin PATSJOULO, mutta jos se taas on lähestyttävämpi ja vähemmän pelottava niin minun puolestani voidaan kyllä vaihtaa siihen.

Some-strategia on yksi osa viestintä- ja/tai markkinointistrategiaa, joka puolestaan on osa brändistrategiaa joka on osa yrityksen tai organisaation kokonaisstrategiaa. Niitä laatiessa vastataan näihin aika yksinkertaisiin (vaikkei toki helppoihin) kysymyksiin:

  • Missä voisimme olla (visio, tavoitteet)
  • Kuinka tällä hetkellä sijoitumme (analyysit)
  • Miksi olemme tässä emmekä siellä (nykyiset toimenpiteet sekä ongelmakohdat)
  • Mitä meidän täytyy tehdä päästäksemme sinne (toimintasuunnitelma)

Käytännössä strategian laatiminen siis alkaa tavoitteista, jonka jälkeen mietitään millaisia toimenpiteitä niiden täyttyminen voisi vaatia. Lisäksi täytyy arvioida omat resurssit, jonka jälkeen voidaan valita sellaiset jotka pystytään myös toteuttamaan.

Ilman toteutussuunnitelmaa strategisilla päätöksillä ei tee yhtään mitään. Ei myöskään riitä, että suunnitelma tehdään, vaan se täytyy myös niin sanotusti jalkauttaa, eli siirtää käytäntöön.

Sitä helpottavat seuraavat asiat:

Tee selkeä työnjako

Jos olet yhden hengen bändi kuten minä, työnjako vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, joskin henkilöbrändinä ja sooloyrittäjänä voit jakaa tehtäviä ulkoistamisen lisäksi myös muilla keinoilla. Kun toteutuksessa on mukana enemmän ihmisiä, on tärkeää tehdä kaikille selväksi sekä tavoitteet että selkeä työnjako: kuka tekee mitä ja koska.

Jaetaanko vastuuta sisältötyyppikohtaisesti: ”sinä otat kuvat, sinä kirjoitat teksti ja sinä siinä hoidat julkaisua ja seurantaa”? Vai toimitaanko kuten monessa organisaatiossa on tapana, että kanavan vetovastuu vaihtuu viikottain?

Yksi vaihtoehto on jakaa tiimin jäsenet tuottamaan sisältöä jonkun tietyn teeman tai aiheen ympäriltä, vähän kuten lehdissäkin on autoista kirjoittavat, juorutoimittajat, kolumnistit ja sisustustoimittajat erikseen.

Tasa-arvoisin ja siksi mielestäni paras tilanne on sellainen jossa jokainen voi sekä käyttää suunnilleen yhtä paljon omia vahvuuksiaan, että joutuu hiukan pois omalta mukavuusalueeltaan.

Aikatauluta

Yleensä alkuvaiheessa kun ideoita on juuri kerätty kasaan, myös into ryhtyä töihin on korkeimmillaan ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää – mutta hoitaa jakelua pidemmällä aikavälillä.

Toisaalta taas saattaa olla, että ryhmästä löytyy myös joku joka on lupautunut mukaan kaikin puolin hiukan vastentahtoisesti, mutta kantaa vastuunsa. Rutiinin kehittyminen ottaa jokaisella oman aikansa.

Koska joka tapauksessa osa tehtävistä on mielekkäämpiä ja innostavampia kuin toiset, niille kaikille kannattaa laatia aikataulu – muuten ne jäävät pian hoitamatta. Kun näin käy, ei saada vertailukelpoista dataa jonka pohjalta kehittää toimenpidesuunnitelmaa.

[Tweet ”Ilman selkeitä tavoitteita, kyllä se jää tekemättä”]

Perussääntö kuuluu, että vähän mutta joka päivä on parempi kuin tunnin purskahdus silloin tällöin, varsinkin jos yleisö on pieni ja pirstaloitunut.

Mielipidejohtajan asemassa säännöt ovat ehkä toiset, mutta siihen asemaan pääsee yleensä vain ajan kanssa ja olemalla läsnä – tai sitten tuomalla esiin voimakas ja erottuva sanoma, joka koskettaa riittävän monia.

Dokumentoi

Ensimmäinen asia joka tulee dokumentoida on tehtävänanto, jotta se pysyy selkeänä kaikille.

Toinen dokumentoitava on prosessikuvaus, josta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. Kaikki some-toimenpiteet ovat sellaisia joissa sitä kannattaa käyttää: kun kello pärähtää, voi ottaa listan käteen ja hoitaa annetut tehtävät.

On turha pelätä, että niillä olisi nimensä vuoksi negatiivinen vaikutus vaikkapa luovuuteen. Itse asiassa tilanne on ihan päinvastoin: ne vapauttavat aivojen kapasiteettia kaikkeen tähdellisempään.

Minulta saat apua sparrauksen, koulutuksen ja käytännön toteutuksen muodossa jos on tarve!

 

Eve Koivula tartuttaa tarinankerrontaa brändimarkkinointiin ja jeesaa markkinoinnissa budjetista riippumatta.