Tiskivuoron lukijatutkimuksessa toivottiin lisää valokuviin liittyviä vinkkejä, joten tässäpä niitä tulee.
En ole valokuvausammattilainen, vaan käytännössä oppinut asioita joita kannattaa ja ei kannata tehdä – kuten vaikkapa kuvata sateessa auton ikkunan läpi automaattitarkennuksella. (Sillä saa monta kuvaa likaisesta tuulilasista… *Köh!)
Olen aloittanut kuvailua filmikameralla 90-luvun alkupuolella, ja tuolloin treenaaminen oli välillä varsin kallista, vaikka pääsin itse kehittämään kuviani. Kunnon digijärkkäri mulla on ollut kymmenkunta vuotta, ja olen sen ominaisuuksia ottanut haltuun pikkuhiljaa ja parantanut kalustoa herkemmillä linsseillä.
Vuosi sitten talvella jouduin olosuhteitten pakosta opettelemaan hiukan myös valaisuun liittyviä asioita, mutta studiokuvaus ei varsinaisesti ole mun juttu. Koska ammun paljon sarjatulta valtaosa kuvistani on edelleen bittisaastetta, mutta viime vuosina on sattunut joukkoon enenevässä määrin ruutuja joista olen hyvinkin ylpeä.
Tänä päivänä on harvinaista, ettei julkaisemaani kuvaa ole mitenkään käsitelty. Varsinkin talviaikaan meillä Suomessa on niin vähän valoa, ettei pieni kirkastaminen ikinä tee pahaa.
Mitä Instagramiin tulee, kuvia katsotaan pääsääntöisesti pieneltä näytöltä jolloin myös kontrasteilla on iso merkitys.
Samasta syystä kuvista kannattaa rajata pois kaikki mikä ei tuo siihen lisäarvoa.
Nämä asiat on myös todella helppo toteuttaa, kuten alla olevat esimerkit osoittavat!
Kuvaan pääasiassa iPhone 5:lla ja vain murto-osa Instagram-tilini kuvista on otettu em. järkkärillä. Snapseed on helppokäyttöinen ja täysin ilmainen sovellus joka toimii pääasiallisena kuvankäsittelyvälineenäni. Sen saa kaikkiin älypuhelimiin.
Vastaavia sovelluksia löytyy paljon muitakin, ja on makuasia minkä niistä ottaa itselleen käyttöön. Olennaista on se, että harjoittelee niiden erilaisten ominaisuuksien hyödyntämistä ja laatii itselleen työjärjestyksen jota noudattaa kutakuinkin säännönmukaisesti.
[clickToTweet tweet=”Norsu syödään paloissa pätee myös parempiin valokuviin” quote=”Norsu syödään paloissa pätee myös parempiin valokuviin”]
Nykyvälineissä paras puoli on ehdottomasti se, ettei lisäruudut maksa yhtään mitään. Huono puoli on se, että kun välineet ovat kaikkien ulottuvilla, kuvavirtojen yleislaatu heikkenee samaan tahtiin julkaisukynnyksen madaltumisen kanssa.
Kuvien laatuun kannattaa kuitenkin panostaa se ylimääräinen minuutti, sillä laadukas kuva kertoo erilaista tarinaa kuin satunnainen räpsy.
Mainittakoon, että olen toki itsekin julkaissut aiemmalla IG-tililläni näitä satunnaisia räpsyjä omasta elämästäni tyyliin ”katsokaa miten isot jalkatilat täällä lentokoneessa on” tai ”syötiinpä pihvit”. Se kuva jonka ne musta muodostavat ihmisille joita toivoisin asiakkaiksi oli kuitenkin epämääräinen ja epäammattimainen joten laitoin tilin kiinni ja aloitin uudelleen nollasta – ja vielä muutamaan kertaan.
Koska en itsekään tykkää huonolaatuisista kuvista oletan, ettei seuraajanikaan pidä niistä. Jos olet seurannut Instagram-tiliäni jonkun aikaa, olet saattanut huomata, että välillä myös poistelen sieltä kuvia jotka eivät sittenkään istu tarinaan jota siellä koetan välittää. Kun kuvasta puuttuu ne oikeanlaiset vibat, sen huomaa selvästi myös niiden saamasta vastaanotosta.
Minuutissa parempi kuva
Ensimmäinen esimerkkikuva on joulureissusta.
Alkuperäisessä kuvassa on ollut kerrankin riittävästi valoa, mutta siihen on lisätty kontrastia, jotka tuovat varjokohtia paremmin esiin ja syvyyttä keskisävyihin, erityisesti mereen.
Horisontti on ollut aavistuksen vinossa, joten olen oikaissut sen ja uudelleen rajaamalla on tuotu kuvasta esiin varsinainen kuvauskohde, vesipullo. Ohjelma näyttää valmiiksi ne leikkauspisteet joihin katsetta ohjataan. Näistä käytetään nimitystä kultainen leikkaus – rule of thirds – toisin sanoen kuva-alue jaetaan leveys- ja korkeussuunnassa kolmeen yhtä suureen osaan joiden leikkauspisteisiin sijoittuvat kuvan ”tasapainokohdat”. Näitä hyödyntämällä ei kuvan sommittelussa voi epäonnistua.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä olen lisännyt kuvaan vinjetin, eli reunoja kehystävän tumman liukuvärin joka lisää dramatiikkaa. Toimenpiteitä on siis yhteensä 4: horisontin oikaiseminen, kuvan rajaaminen, kontrastin lisäys ja vinjetti.
Niiden tuottaminen vei aikaa noin minuutin.
Lopuksi olen tallentanut kuvasta kopion, jolloin alkuperäinen kuva säilyy kamerassa muuttumattomana.
Toisessa esimerkissä kuva on otettu keittiössä, jossa sinisävyinen talvinen valo tulee sivusta – studiovaloissa varjoja ei tällä tavalla näkyisikään.
Kuvaa on siis saanut kirkastaa aikalailla, mikä on toteutettu käyttämällä sekä koko kuvan säätöä, että ”sivellintä”, jolla kirkastamista kaipaavat kohdat voi valita itse yksitellen. Muita toimenpiteitä olivat tietysti uudelleenrajaus ja kuvan oikaisu.
Servetin taittelussa meni moninverroin aikaa verrattuna kuvan ottamiseen ja jälkikäsittelyyn.
Kolmas kuva on julkaistu sekä sellaisenaan, että olen tehnyt siitä tekstipohjan tiski.fi-tiliä varten poistamalla kuvasta kylläisyyttä edellä jo mainitun siveltimen avulla. Kuvan tunnelma muuttuu näinkin yksinkertaisella toimenpiteellä vallan toiseksi ja kuva istuu muutenkin paremmin valitsemaani värimaailmaan ja teemaan.
Tässä neljännessä esimerkissä joka on otettu keittiön kattovalon loisteessa on lisätty pikkuriikkisen kirkkautta, kontrastia ja värin kylläisyyttä joka näkyy lähinnä punasävyissä. Viimeistelynä on suosikkini vinjetti, jonka kuvan nurkat paljastavat.
Mitä siis sinun kannattaa nyt tehdä on, että etsit sovelluskaupasta Snapseedin tai vastaavan ohjelman ja lataat sen puhelimeesi. Sitten valitset muutaman kuvan ja alat treenata.
Kokeile yhtä asiaa kerrallaan ja tallentele välivaiheita niin voit verrata lopputuloksia toisiinsa. Norsu syödään paloissa.
Jos kaipaat opetusta ihan kädestä pitäen, ole yhteydessä niin järjestetään asia!
PS. Muista kertoa artikkelista kaverille joka hyötyisi näistä vinkeistä, ja kerro myös alla kommenteissa mitä itse olit mieltä!
